HEIAHEIA!!

This week I’ve been mainly running and reading for exams. Sounds boring. However, the week has been surprisingly nice! At the beginning of the week I found an interesting training log website, HeiaHeia. I hope HeiaHeia will help me to keep a log of my sport activities and be, thus, especially helpful for the marathon training. Earlier I’ve been extremely lazy at keeping a log of my trainings and I’ve been just running and running without any proper plan or schedule. Since HeiaHeia gives a clear view of all the sport activities you have done during the last 3 weeks (or earlier), it also gives a hint if you train too much or too little. Although the service looks (at least in Google Chrome) quite nice, it still doesn’t function entirely properly. Some texts and pictures jump around the page and you’re not able to plan your sport activities but just write them down afterwards :( Yeah, I am reading for an usability exam at the moment… maybe I should avoid writing blog postings at that time.

I haven’t studied all the time. On Wednesday I went to a party that maybe had the best music of the whole time I’ve spent here! Or I just happened to be in such a good mood that the music sounded better than normally. Don’t care. It was nice to come home tired and wet of dancing and be still excited about the music.

I also found an apartment for summer semester this week! I’m going to move to a commune (WG in German) with two German guys. I guess it’s going to be nice and interesting after living more than 2 years alone.

Okay, this was a diary-like posting, which I wanted to avoid :(

Erasmus is an excuse

This may sound like an advert. It is not. It is a collection of excuses that I’ve heard from Erasmus students during the last 5 months. So, all of them do not come from my mouth :)

Erasmus is an excuse …

• to feel yourself 3 years younger than you really are
• to learn a language you may not need afterwards
• to travel and see the world with children’s eyes
• to try to party two days in a row during the week noticing that you’re not anymore able to do that
• to sit in the middle of a street on a chair you found at the pavement
• to write to an exam paper with big letters that you are a foreigner and from that reason cannot write proper German (or what ever language) and hope that you’ll pass the exam because of this
• to study same things or courses again (in a foreign language) without feeling ineffective or guilty about it
• to eat junk food while getting to know the foreign food culture
• to drink weizen
• to take a lot of pictures
• to listen to crap (German) music because it is also a part of getting to know the foreign culture
• to smile and laugh more than usual
• to drink a lot of coffee
• to move your master thesis project to next year
• to go to parties to see people who you wouldn’t otherwise see
• to buy new clothes because you weren’t able to fit all your clothes you need to one suitcase
• to speak obscenities with a foreign language since it is also a way to learn the language
• to use your rare native language as a secret language (without hurting anyone)
• to try to break a tequila drinking record
• to sing Singstar or karaoke although you cannot actually sing

Now one could think in which situations Erasmus is not an excuse. The ball is in your hands my friends.

Losing grip and library feelings

Since some of my Erasmus and German friends have been “complaining” that I write in Finnish, I decided not to do it anymore. At least for the time being. I’ll see how well I am able to present my already a bit unclear feelings or thoughts, of which I am famous for. The word unclear could maybe be emphasized with a stronger word than “a bit”.

I noticed last week when trying to start to write a new blog posting that the time has come. The time when it’s hard to come up with both interesting and new things to write about. If not fully opening the doors to my private life, which I am not doing. Last autumn I didn’t have this problem. Instead, I had to choose of which to write about. Then so many new and interesting things were happening at the same time, so collecting up feelings and ideas was actually a bigger problem. After a quick analysis, this shows that 5 months in a new and strange, but not too strange environment (read: in Aachen) is maybe enough for me to loose the curious children eyes or at least the skill not to write about the same subjects all over again. Well, from now on I’ll get my acts together, try not to loose my grip and start to pick some specific topics so that this blog doesn’t change to a diary.

The topic for today is libraries. I used to hate them. When I was a kid, I didn’t like reading, I liked sports. I didn’t go to libraries that often, so it wasn’t a problem. The same continued in high school, but I started to like reading. I went to libraries every now and then but only for picking up and returning books, not for spending time. When I started at TKK (my uni), I noticed that some people study at the library. It felt really strange for me. I was wondering, who goes voluntarily to a such place, which feels sterile, too quiet, and somehow creepy. Well, at my third year (I guess. I don’t remember so precise.) I went once to my university’s library to read for an exam. I read 30 minutes and then fell asleep. After that, I preferred computer classrooms or home. Here at RWTH, everything changed. I noticed I can’t concentrate on studying at home, so I had to find another place. After trying a few places, I got a tip from a friend about a quite and good library. I went there, as well as quite many friends of mine, and found my effective side. I became a library freak. It’s terrifying. Now I study there.

“A proof” of my library effectiveness from today:

Ajatuksia saksaksi

Tajusin äsken, että ajattelen jo osittain saksaksi, jopa väsyneenä 8 tunnin kirjastossa pänttäämisen jälkeen. Aika hassua. Olin luullut, että ajatukset olisivat olleet vielä pitkään täysin suomen kielellä. Toisaalta viimeviikkoinen saksan yliannostus Annan ja Markuksen lähdön jälkeen ei varmaan voi juuri muuta aiheuttaakaan. Englantia en ole puhunut tai lukenut joulun jälkeen juuri paria lausetta enempää. Jänskättää vähän, miten se sujuu huomenna kinkkisessä harkkapalaverissa, jossa pitäisi olla tiukka ja tietävä.

Tunnelmia biiseinä

Kun lähdin vaihtoon, olin melko varma siitä, että vieraiden ja oman kulttuurin ajatteleminen, niiden tutkiminen ja niistä juttelu lisääntyy hurjasti. Niin tottakai tapahtuikin, ja tapahtuu edelleen. Tuollaisen “perinteisen” kulttuurin (millaisia ihmiset eri maissa on, mitä ne syö, miksi ne tunkee leimoja joka paikkaan, jne) lisäksi olen jutellut elokuvista, musiikista ja jopa kuvataiteesta huomattavasti aiempaa enemmän. Olen etsinyt uutta kivaa musiikkia, kuunnellut sitä, katsonut elokuvia, ja käynyt museoissa ja kirkoissa. How I met your motheriakaan en ole unohtanut. Eniten kulttuurijutuista mieleen on jäänyt musiikki, joka aika usein yhdistyy johonkin tiettyyn mielentilaan, hetkeen, tapahtumaan tai ihmiseen. Tässä muutamia poimintoja viime syksyn ja alkaneen vuoden musiikkiajatuksista. Poiminta sisältää myös joitakin korvia särkeviä rimputuksia, joita ei voi kuitenkaan jättää pois tai unohtaa.

Ska-P – Cannabis (tai Legalizatión)
Ensimmäinen Erasmus-ilta syyskuun alussa, iloiset espanjalaiset, vapauden tunne

Gossip – Heavy Cross
Kontakthüpfen, syyskuinen urheiluinnostus, turistikaverini Kimmo ja Tuukka

Justice – We Are Your Friends
Apollo (baari), melkein ensimmäiset Erasmus-bileet, ranskalainen hassusti tanssiva poika

Cassandra Steen – Stadt
Tuukka, kontakthüpfen, tunne siitä että on oppinut lisää saksaa

Frauenarzt – Das geht ab
Täysi ja hikinen Apollo, jossa kerran hävitin kenkäni lasinsirpaleiselle tanssilattialle

Annie – Songs Remind Me Of You
iPod joka ei mennytkään rikki, Rütscher Straße jota pitkin kävellessäni oli jossakin vaiheessa syksyä pakko soittaa kyseistä biisiä iPodilta

Muse – Supermassive Black Hole
Xisela

Muse – Uprising
Musen konsertti Kölnissä, Adam jonka ansioista pääsin yläkatsomosta keikan parhaimmille paikoille

The Sounds – My Lover
Äiti (minulla ei kuitenkaan ole samaa ongelmaa kuin biisin tytöllä)

Kent – Ensamheten
Joulukuun alku, silloinen hetkittäinen koti-ikävä

The Sounds – Hope You’re Happy Now
Kaverini Manuelin synttäribileet

The Beatles – Eleanor Rigby
Joululoma Suomessa, isä joka innostui kanssani Beatles-dokumentista

Kleerup – Until We Bleed
Annan ja Markuksen vierailu, Anna

Lykke Li – Little Bit
Kotona oleminen, kylmä asunto

The Golden Filter – Favourite Things
Lisääntynyt kahvinjuontini, pähkäily siitä pitäisikö kahvinjuontia vähentää, lopputulos ei

Chisu – Vapaa ja yksin
Käsitöiden tekeminen, pinkki kassi joka taitaa viimein 2 vuoden työn jälkeen valmistua

The Killers – Somebody Told me
Singstar, eilinen ilta, tyhmä rohkeus (lauloin ainakin 10 kertaa vaikka en edes osaa laulaa)

Kleerup – 3am
Hitaat lauantai- tai sunnuntaiaamut, kuten tämäkin aamu

Ilman lupauksia uuteen vuoteen

Joulu meni, samoin melko pikainen visiitti Suomeen. Joululoman vietin Iisalmessa vanhempien luona hurjan paljon suklaata syöden, sohvalla maaten ja neuloen. Itä-Suomen hurjat pakkaset (meidän mittarin lukema laski joulupäivänä jopa -28,7 C:seen), lumisade, hiihtäminen, sekä perheen ja yllättävän monen kaverin näkeminen tekivät lomasta mahtavan. Pakkasta olisi tosin voinut olla vähän vähemmän, jotta olisin päässyt useammin lenkille ja ulkoilemaan, mitä olin kovasti odottanut. Nyt piti pääasiassa vetelehtiä sisällä, mikä ei kuitenkaan lopulta ollut yhtään hullumpaa. Loman jälkeen oli yhtä aikaa sekä hieman haikeaa että mukavaa palata Aacheniin. Jo lentokoneessa yksin istuessani tuntui siltä kuin olisin ollut matkalla kotiin, sinne jonne oikeasti kuulun, mutta myös jollain tavalla tuntui siltä kuin olisin jättänyt taakseni jotain jota tulee aika varmasti ikävä.

Anna ja Markus tulivat joulun jälkeen tänne minun luokse kylään. Seikkailimme yhdessä Aachenissa, Maastrichtissa ja Kölnissä, kuten olin tehnyt myös äidin ja isän kanssa marraskuussa. Erityisesti Köln ja sen tuomiokirkko alkavat siten olla jo melko tuttuja :) Toki joka kertaa löytyy myös jotain uutta! Uusi vuosi vierähti saksalais-suomalaisissa kotibileissä. Ulkona vuodenvaihteessa saksalaisten hurjat uuden vuoden juhlimistavat kauhistuttivat melkoisesti. Raketteja lensi päin rakennuksia ja autoja, bussit tööttäilivät ihan vain huvikseen, kirkot soittivat sotamaista musiikkia ja aukiolla, jossa olimme, oli tunnelma muutenkin kuin sodassa, ainakin sotafilmeistä saamani kuvan perusteella. No, meillä oli kyllä skumppaa.

Jatkoin tänään hitaahkoa arkeen paluuta katsomalla leffassa Avatarin muutaman kaverin kanssa. Elokuva oli saksaksi, mutta silti todella hyvä! Hieman lyhyempi se olisi ehkä voinut olla, mutta tarina, 3D-efektit ja hahmot miellyttivät ainakin minua. Olin yllättynyt, että elokuvan dubbaus ei häirinnyt minua juuri ollenkaan, sillä olin epäillyt sen toimivuutta ennen leffaan menoa. Elokuvan siisteyden lisäksi oli tosi kiva huomata, että ymmärsin leffan saksasta oikeastaan kaiken. Toki dubatut leffat on melkein aina helpompia ymmärtää kuin originaalit saksalaiset leffat, mutta tulipa silti hyvä mieli :)

Tammikuussa ohjelmassa on karkkilakko, paljon tentteihin lukemista, yhden ärsyttävän ryhmätyön tekeminen ja lenkkeilyä huhtikuussa olevaa Bonn-Maratonia varten :o Tällä hetkellä kunto tuntuu ihmeellisen hyvältä puolen vuoden vaihdon jälkeen. Pohkeet sen sijaan eivät ole täysin kunnossa :( En tajua, miksi ne eivät rentoudu koskaan kunnolla, vaan ovat kipeät ja rasittuneen oloiset vaikka en olisi urheillut juuri ollenkaan tai ainakaan normaalia enemmän. Ideoita?

Tämän sekalaisen postauksen loppuun ilmoitan vielä, etten tehnyt mitään tyhmiä lupauksia uudelle vuodelle. Karkkilakko on vain järkisyistä eikä kestä ehkä kuin kuukauden. Ajattelin jatkaa kivalta tuntuvaa elämää ja tuijotella kaikkea uutta ja kivaa vastaan tulevaa suurin silmin. Jonkinlaisia ajatuksia ensi syksystä ja dipan tekemisestä ulkomailla olen jo saanut päähäni, mutta ne eivät ole lupauksia. Mukavaa uutta vuotta kaikille!