I wanted to write still once in Finnish. However, I translated the Finnish text with Google Translator (and corrected some translation mistakes), so non-Finnish speakers can also see what is in my mind only 5 days before my Erasmus time is over. The English version is at the bottom. I’m sorry about the bad “Google” English.
—–
Tenttien jälkeinen aika on vierähtänyt hurjan nopeasti, ihan liian nopeasti. Voisin elää tällaisia matkustelu- tai laiskuripäiviä vielä vaikka kuinka pitkään. En ole ehtinyt kunnolla tajuta, että olen jo viiden päivän päästä matkalla takaisin Suomeen ja Erasmus-aika on ohi. Toisaalta tajuamista helpottaa hieman se, että melkein jokainen tuttu sekä täällä että Suomessa kyselee päivittäin, että miltäs nyt tuntuu, joko surettaa lähteä vai olenko iloinen kotiinpaluusta, ovatko kaikki muut jo lähteneet, aionko mennä sinne takaisin jne… Olen jo tottunut vastaamaan useimmille samalla tavalla: en osaa tarkkaan kuvailla, miltä minusta tuntuu, koska en tiedä sitä itsekään. En tiedä, olenko enemmän surullinen vai iloinen. En tiedä, itkenkö, nauranko vai hihitänkö hysteerisesti, kun heilutan ensi tiistaina junan ikkunasta Aachenille. Yritin jonkin aikaa tunnustella tunteitani ja löytää tähän vastausta, mutten onnistunut. Päätinkin siksi lopettaa alituisen kotiinpaluun ja Erasmus-ajan loppumisen miettimisen ja sen sijaan nauttia viimeisistä päivistä Aachenissa ilman suuria pohdintoja. Se ei muuten ole ihan helppoa.
Kun nyt ajattelen viimeisiä viikkoja sekä koko vaihtovuotta, väsyneet kasvoni vääntyvät väkisin leveään irvistykseen ja hymyyn. Olen älyttömän iloinen, että lähdin vaihtoon ja tulin Aacheniin! Olisi ollut todella tyhmää olla lähtemättä ja menettää todellakin elämäni parhain vuosi. Ihan totta, vaikka kuinka se aika kliseiseltä kuulostaa. Olisi ollut hurjan tyhmää, jos en olisi tutustunut moneen valtavan ihanaan ihmiseen, ihastellut ja välillä ärsytellyt Saksaa, saksalaisia ja Aachenia, oppinut vihdoin juttelemaan sujuvasti saksaksi, selittämään asioita Heini-nopeudella englanniksi ja saksaksi, kiinnostunut opiskelujutuista vielä enemmän, ja matkustellut paljon kivojen ihmisten kanssa. Olen varmasti vaihtovuoden aikana elänyt, tuntenut, kokenut, nähnyt ja fiilistellyt eri asioita paljon aiempaa enemmän. Toki olen välillä ollut väsynyt, miettinyt liikaa ja surrutkin, mutta suurimmaksi osaksi naamallani on ollut iso (ja ruma) virne. Sitä kuvaa hyvin Tuukan ihana lausahdus kuukausi sitten, kun yritin sanoa, että olen myös välillä väsynyt: “Heini, sä oot koko ajan hullun pirteä. Elä yritä. En tajua sinua.”.
Vaikka sanoin, etten osaa täysin kuvailla, miltä kotiinpaluu mahtavan vuoden jälkeen tuntuu, osaan kuitenkin listata joitakin irrallisia tuntemuksia, jotka vellovat päässäni tällä hetkellä. Päällimmäisenä mielessä pyörii se, että Aachenia ja ihmisiä täällä sekä eri puolella Eurooppaa tulee varmasti hurja ikävä. Haluan tulla tänne vielä uudestaan, nähdä ihanat ystäväni, ja miettiä, mitä kaikkea viime vuonna tapahtui ja mitä meille tulee jatkossa tapahtumaan. Lisäksi nyt mietityttää se, miten vaihto ja Saksa muuttivat minua ja miten pystyn pysymään tällaisena avoimena höpörenä myös kylmässä Suomessa. Toivon kovasti, että helposti! Toivon myös, että Helsinki ja Suomi saavat minut edelleen hymyilemään (ok, olen näköjään myös iloinen takaisin tulemisesta…). Toivon myös, että vaeltelu Helsingin kaduilla ja puistoissa saa minut virnistämään leveästi. Uijui meri, sitä minulla on ikävä! Lisäksi nyt ihmetyttää mutta myös ilostuttaa se, että olen vielä viimeisten viikkojen aikana tutustunut uusiin kivoihin ihmisiin enkä siksi haluaisi lähteä pois. Niin, ja vähän pelkään sitä, että unohdan Suomessa, ettei suomi toimi enää salakielenä…
Edellisen tunneanalyysin lisäksi haluan vielä kertoa jotain konkreettista viimeisistä päivistäni. Olin viime viikonloppuna Oslossa tapaamassa saksalaista kaveriani, Fabiania. Oslo oli aivan ihana! Hieman kallis se toki myös oli. Oslo tuntui jollain tapaa Helsingin ja Tukholman sekoitukselta. Siellä oli kaunis meri ja satama, sekä vanhoja että uusia kauniita rakennuksia, paljon kivoja puistoja ja pohjoismaalainen tunnelma, joka oli (ehkä) jotenkin rennompi kuin Helsingissä. Aurinkoisen sään ja rennon fiiliksen lisäksi viikonlopussa parasta oli se, että tapasin jälleen kerran uusia, hauskoja ihmisiä, joiden kanssa me oltiin sekä perjantaina että lauantaina ulkona. Oslon yöelämä vaikutti muuten yhden viikonlopun kokemuksella todella kivalta! Niin, ja kävin myös meressä uimassa ja huomasin, että norjalaiset (valtavasti yleistäen) juo etkoilla minttuviinaa (niin sitä suomalaista) :o Oslon reissun lisäksi olen vielä yrittänyt nauttia Aachenin lenkkimaastoista, ilmaisista jumpista, halvasta oluesta, ruuasta ja suklaasta. Olen myös nähnyt vaihtarikavereita, sanonut monelle heipat ja toivonut, että me vielä joskus tavataan. Perjantaina on minun vuoro sanoa suurimmalla osaa heippa :/ noh, onpas ainakin bileet!
Nähdään ensi viikolla Suomessa! Kiinnostuneet kivet voi lukea lisää Aachenista ja loppufiiliksistä mun vaihtoraportista.
—–
The time after the exams has gone very quickly, far too quickly. I could have lived such travel or lazy days much longer. I haven’t had time to properly realize that in 5 days I am already on the way back to Finland and my Erasmus time is over. On the other hand, the realizing has been a bit easier since almost every one I know both here and in Finland is asking me daily how does it feel to go back, whether I am sad or happy to leave, whether all the others have already left, whether I am going to come back to Germany, etc… I’m already accustomed to answer most people the same way: I can’t exactly describe how I feel because I don’t know it myself. I don’t know if I’m more sad or happy. I don’t know whether I’ll cry, laugh or giggle hysterically next Tuesday when I’ll wave from a train window to Aachen. I tried for some time to explore my feelings and to find a answer to this, but I failed. I decided to quit thinking about going back all the time and instead enjoy the last days in Aachen, without much reflection. It is by the way not very easy.
Now, when thinking about the last weeks and also the whole exchange year, my tired face changes easily to a grin and smile. I’m incredibly glad that I left for exchange and came to Aachen! It would have been really stupid not to leave and miss the best year of my life. It’s true, even though it sounds like a cliché. It would have been terribly stupid, if I hadn’t got to know many terribly wonderful people, admired and sometimes become angry about Germany, the Germans and Aachen, learned to speak fluent German and to explain things in Heini-speed in English and German, and traveled a lot with nice people. I’m sure that during the exchange year I lived, felt, experienced and saw different things more than before. Sure, I was every now and then tired, thought too much and was a little sad, but mostly my face has had a big (and ugly) grin. A very wonderful utterance which Tuukka told me a month ago when I tried to say him that I am also sometimes tired describes well my feelings: “Heini, you’re always terribly chirpy. Don’t try. I do not get you.”.
Although I said I can’t fully describe how I feel about going back to Finland after an awesome year, I can list some separate sensations that are surging in my head at the moment. What uppermost is spinning in my mind is that I will definitely miss Aachen and the people here and overall in Europe. I want to come here again and to see all the wonderful friends and to think together about everything that happened last year and what we will continue to do together. Moreover, I also wonder how the exchange and Germany changed me and how I can remain to be such an open and stupid girl also in cold Finland. I hope easily! I also hope that Helsinki and Finland continue to make me smile (ok, I also seem to be happy about going back…) I also hope that wandering on the streets and in parks of Helsinki makes me grin cheesy. Wohoo sea, I’ve missed it a lot! In addition, I’m also happy because I’ve still during the past few weeks got to know new nice people and thus don’t want to leave. Oh, and I’m a bit afraid that in Finland I forget that the Finnish language no longer works as a secret language…
In addition to the feelings analysis, I want to tell something concrete of my days here. Last weekend I was in Oslo meeting a German friend of mine, Fabian. Oslo was really wonderful! And a little expensive… For me, Oslo seemed somehow a mixture of Helsinki and Stockholm. There was a beautiful sea and port, both old and new beautiful buildings, lots of nice parks and a Nordic atmosphere, which was (perhaps) somehow more relaxed than in Helsinki. In addition to the sunny weather and a relaxed mood, really nice at the weekend was that I met once again new nice and funny people with whom we went out both on Friday and on Saturday. With one weekend’s experience, Oslo’s nightlife seemed by the way really nice! Oh, and I was also swimming in the ocean and noticed that Norwegians (when greatly generalizing) drink mint vodka (the Finnish one) :o In addition to the trip to Oslo, I’ve been trying to enjoy Aachen’s jogging tracks, free fitness classes, cheap beer, food and chocolate. I’ve also seen my Erasmus friends, said goodbye to several people and hoped that we’ll still meet sometimes. On Friday is my turn to say goodbye to most of my friends here :/ well, at least it means also a party!
