HEIAHEIA!!

This week I’ve been mainly running and reading for exams. Sounds boring. However, the week has been surprisingly nice! At the beginning of the week I found an interesting training log website, HeiaHeia. I hope HeiaHeia will help me to keep a log of my sport activities and be, thus, especially helpful for the marathon training. Earlier I’ve been extremely lazy at keeping a log of my trainings and I’ve been just running and running without any proper plan or schedule. Since HeiaHeia gives a clear view of all the sport activities you have done during the last 3 weeks (or earlier), it also gives a hint if you train too much or too little. Although the service looks (at least in Google Chrome) quite nice, it still doesn’t function entirely properly. Some texts and pictures jump around the page and you’re not able to plan your sport activities but just write them down afterwards :( Yeah, I am reading for an usability exam at the moment… maybe I should avoid writing blog postings at that time.

I haven’t studied all the time. On Wednesday I went to a party that maybe had the best music of the whole time I’ve spent here! Or I just happened to be in such a good mood that the music sounded better than normally. Don’t care. It was nice to come home tired and wet of dancing and be still excited about the music.

I also found an apartment for summer semester this week! I’m going to move to a commune (WG in German) with two German guys. I guess it’s going to be nice and interesting after living more than 2 years alone.

Okay, this was a diary-like posting, which I wanted to avoid :(

Ilman lupauksia uuteen vuoteen

Joulu meni, samoin melko pikainen visiitti Suomeen. Joululoman vietin Iisalmessa vanhempien luona hurjan paljon suklaata syöden, sohvalla maaten ja neuloen. Itä-Suomen hurjat pakkaset (meidän mittarin lukema laski joulupäivänä jopa -28,7 C:seen), lumisade, hiihtäminen, sekä perheen ja yllättävän monen kaverin näkeminen tekivät lomasta mahtavan. Pakkasta olisi tosin voinut olla vähän vähemmän, jotta olisin päässyt useammin lenkille ja ulkoilemaan, mitä olin kovasti odottanut. Nyt piti pääasiassa vetelehtiä sisällä, mikä ei kuitenkaan lopulta ollut yhtään hullumpaa. Loman jälkeen oli yhtä aikaa sekä hieman haikeaa että mukavaa palata Aacheniin. Jo lentokoneessa yksin istuessani tuntui siltä kuin olisin ollut matkalla kotiin, sinne jonne oikeasti kuulun, mutta myös jollain tavalla tuntui siltä kuin olisin jättänyt taakseni jotain jota tulee aika varmasti ikävä.

Anna ja Markus tulivat joulun jälkeen tänne minun luokse kylään. Seikkailimme yhdessä Aachenissa, Maastrichtissa ja Kölnissä, kuten olin tehnyt myös äidin ja isän kanssa marraskuussa. Erityisesti Köln ja sen tuomiokirkko alkavat siten olla jo melko tuttuja :) Toki joka kertaa löytyy myös jotain uutta! Uusi vuosi vierähti saksalais-suomalaisissa kotibileissä. Ulkona vuodenvaihteessa saksalaisten hurjat uuden vuoden juhlimistavat kauhistuttivat melkoisesti. Raketteja lensi päin rakennuksia ja autoja, bussit tööttäilivät ihan vain huvikseen, kirkot soittivat sotamaista musiikkia ja aukiolla, jossa olimme, oli tunnelma muutenkin kuin sodassa, ainakin sotafilmeistä saamani kuvan perusteella. No, meillä oli kyllä skumppaa.

Jatkoin tänään hitaahkoa arkeen paluuta katsomalla leffassa Avatarin muutaman kaverin kanssa. Elokuva oli saksaksi, mutta silti todella hyvä! Hieman lyhyempi se olisi ehkä voinut olla, mutta tarina, 3D-efektit ja hahmot miellyttivät ainakin minua. Olin yllättynyt, että elokuvan dubbaus ei häirinnyt minua juuri ollenkaan, sillä olin epäillyt sen toimivuutta ennen leffaan menoa. Elokuvan siisteyden lisäksi oli tosi kiva huomata, että ymmärsin leffan saksasta oikeastaan kaiken. Toki dubatut leffat on melkein aina helpompia ymmärtää kuin originaalit saksalaiset leffat, mutta tulipa silti hyvä mieli :)

Tammikuussa ohjelmassa on karkkilakko, paljon tentteihin lukemista, yhden ärsyttävän ryhmätyön tekeminen ja lenkkeilyä huhtikuussa olevaa Bonn-Maratonia varten :o Tällä hetkellä kunto tuntuu ihmeellisen hyvältä puolen vuoden vaihdon jälkeen. Pohkeet sen sijaan eivät ole täysin kunnossa :( En tajua, miksi ne eivät rentoudu koskaan kunnolla, vaan ovat kipeät ja rasittuneen oloiset vaikka en olisi urheillut juuri ollenkaan tai ainakaan normaalia enemmän. Ideoita?

Tämän sekalaisen postauksen loppuun ilmoitan vielä, etten tehnyt mitään tyhmiä lupauksia uudelle vuodelle. Karkkilakko on vain järkisyistä eikä kestä ehkä kuin kuukauden. Ajattelin jatkaa kivalta tuntuvaa elämää ja tuijotella kaikkea uutta ja kivaa vastaan tulevaa suurin silmin. Jonkinlaisia ajatuksia ensi syksystä ja dipan tekemisestä ulkomailla olen jo saanut päähäni, mutta ne eivät ole lupauksia. Mukavaa uutta vuotta kaikille!

Saksalaista jumppaa ja ruokaa

Tämä viikko on ollut viime viikon tapaan hyvin kiireinen ja tapahtumia täynnä. Erilaisten Erasmus- ja kurssijurinoiden sijaan kerron jotain urheilusta ja ruuasta, johon olen täällä jo törmännyt.

RWTH tarjoaa opiskelijoilleen mahtavia liikunta- ja urheilupalveluja. Liikuntahalleja ja -tiloja on paljon, samoin erilaisia kursseja ja tunteja. Monet jutut ovat ilmaisia, osa maksaa jonkin verran. Uskaltauduin tänään ensimmäisen kerran kokeilemaan liikuntatuntia, jonka nimi oli Fitness mit Musik. Jännitin tunnille menoa ihmeellisen paljon, mutta onnekseni suomalainen vaihtari Hanna lähti mukaani ja menimme yhdessä noobieina urheiluhallille seikkailemaan. Hurja kokemus ilmainen tunti olikin! Fitness mit Musik koostui nimensä mukaan musiikin tahdissa urheilusta. Aerobiccia se ei ollut, mutta kuitenkin jotain sen tapaista. Tunti oli melko rankka, mutta liikkeiden puolesta helppo. Siitä tuli mieleen sekä BodyAttack että BodyCombat. Ilmaisen osallistumisen lisäksi tunnissa erikoista oli se, että tunnille osallistui ainakin 150 jumpparia, joista suunnilleen puolet oli miehiä, se että tunnin alussa alettiin spontaanisti juosta isoa salia ympäri ja se että ohjaaja oli keskellä salia eikä puhunut juuri mitään vaan näytti esimerkkiä. Aluksi kaikki oli hyvin huvittavaa ja meinasin vaan kikatella itsekseni, mutta lopulta tunti oli tosi kiva. Aion varmasti mennä uudestaan! Kivaa on myös se, että joka päivä on kaksi samanlaista tuntia!

Fitness mit Musikin lisäksi olen ehtinyt lenkkeilemään melko paljon. Kiireiden takia lenkkini on kuitenkin ollut joka kerralla melko sama. Tylsää :/ Odotan, että ensi viikolla ehdin katsella kartasta uusia kiinnostavia lenkkimaastoja ja -reittejä. Eilen pääsin myös näyttämään futistaitojani paikallisille silkkisfutaajille :) Viime viikolla tapaamani saksalaiset olivat fiiliksissä suomalaisesta (nais)vahvistuksesta ja minä heistä. Toivottavasti en aiheuttanut liikaa harmia nilkkaan potkuillani :(

Karon kirjoitettua islantilaisesta ruuasta tuli minullekin mieleen kertoa jotain saksalaisesta ruuasta, johon olen jo ehtinyt Aachenissa törmäämään. Ja on ruoka minulle muutenkin läheinen ja kiinnostava aihe.

Paikalliseen ruokaan olen ehtinyt tutustua vasta melko vähän. Suurin osa ruokakokemuksista liittyvät kouluruokaan ja Pontstrasseen, joka on kahvila- ja pubikatu Aachenissa. Aachenissa, ja yleisesti Saksassa, opiskelijaruokalaa nimitetään Mensaksi. Ensimmäinen kertani mensassa oli melkoinen sähläys, mutta toisaalta myös aika huvittava kokemus. Olin saanut neuvon seurata vaan edessä olevaa ja yrittää olla nopea. Nopeutta ja etukäteispäätöksiä todellakin tarvittiin. Mensassa pitkäkin jono menee hurjan nopeasti. Ruoka jaetaan saksalaisella tehokkuudella ja myös asiakkailta taidetaan odottaa rivakkuutta. Annokset ovat hurjan isoja ja melko rasvaisia, ainakin jos vahingossa ottaa riisin sijaan perunasalaattia tai ranskanperunoita, kuten minä ensimmäisinä kertoina. Normaaleihin perunoihin olen törmännyt, mutta en kasvisruokatiskillä. Onneks sellainen täällä kuitenkin on. Normaalin ruuan sijaan on myös salaatti- ja vihannesbuffet, jossa ruuat punnitaan ja maksetaan vain siitä, mitä aikoo syödä. Kuulostaa kätevältä ja kivalta, mutta aterian hinta saattaa nousta helpolla, jos ihania kasviksia innostuu lappaamaan lautaselleen liikaa. Onnistuin myös siinä. No, kaipa nämä tavat pikkuhiljaa tutuiksi tulevat.

Muuta mainitsemisen arvoista on (edelleen) kahvilat ja leipomot. Herkkujen lisäksi kahvi on niissä paljon parempaa kuin Suomessa :)