HEIAHEIA!!

This week I’ve been mainly running and reading for exams. Sounds boring. However, the week has been surprisingly nice! At the beginning of the week I found an interesting training log website, HeiaHeia. I hope HeiaHeia will help me to keep a log of my sport activities and be, thus, especially helpful for the marathon training. Earlier I’ve been extremely lazy at keeping a log of my trainings and I’ve been just running and running without any proper plan or schedule. Since HeiaHeia gives a clear view of all the sport activities you have done during the last 3 weeks (or earlier), it also gives a hint if you train too much or too little. Although the service looks (at least in Google Chrome) quite nice, it still doesn’t function entirely properly. Some texts and pictures jump around the page and you’re not able to plan your sport activities but just write them down afterwards :( Yeah, I am reading for an usability exam at the moment… maybe I should avoid writing blog postings at that time.

I haven’t studied all the time. On Wednesday I went to a party that maybe had the best music of the whole time I’ve spent here! Or I just happened to be in such a good mood that the music sounded better than normally. Don’t care. It was nice to come home tired and wet of dancing and be still excited about the music.

I also found an apartment for summer semester this week! I’m going to move to a commune (WG in German) with two German guys. I guess it’s going to be nice and interesting after living more than 2 years alone.

Okay, this was a diary-like posting, which I wanted to avoid :(

Losing grip and library feelings

Since some of my Erasmus and German friends have been “complaining” that I write in Finnish, I decided not to do it anymore. At least for the time being. I’ll see how well I am able to present my already a bit unclear feelings or thoughts, of which I am famous for. The word unclear could maybe be emphasized with a stronger word than “a bit”.

I noticed last week when trying to start to write a new blog posting that the time has come. The time when it’s hard to come up with both interesting and new things to write about. If not fully opening the doors to my private life, which I am not doing. Last autumn I didn’t have this problem. Instead, I had to choose of which to write about. Then so many new and interesting things were happening at the same time, so collecting up feelings and ideas was actually a bigger problem. After a quick analysis, this shows that 5 months in a new and strange, but not too strange environment (read: in Aachen) is maybe enough for me to loose the curious children eyes or at least the skill not to write about the same subjects all over again. Well, from now on I’ll get my acts together, try not to loose my grip and start to pick some specific topics so that this blog doesn’t change to a diary.

The topic for today is libraries. I used to hate them. When I was a kid, I didn’t like reading, I liked sports. I didn’t go to libraries that often, so it wasn’t a problem. The same continued in high school, but I started to like reading. I went to libraries every now and then but only for picking up and returning books, not for spending time. When I started at TKK (my uni), I noticed that some people study at the library. It felt really strange for me. I was wondering, who goes voluntarily to a such place, which feels sterile, too quiet, and somehow creepy. Well, at my third year (I guess. I don’t remember so precise.) I went once to my university’s library to read for an exam. I read 30 minutes and then fell asleep. After that, I preferred computer classrooms or home. Here at RWTH, everything changed. I noticed I can’t concentrate on studying at home, so I had to find another place. After trying a few places, I got a tip from a friend about a quite and good library. I went there, as well as quite many friends of mine, and found my effective side. I became a library freak. It’s terrifying. Now I study there.

“A proof” of my library effectiveness from today:

Ilman lupauksia uuteen vuoteen

Joulu meni, samoin melko pikainen visiitti Suomeen. Joululoman vietin Iisalmessa vanhempien luona hurjan paljon suklaata syöden, sohvalla maaten ja neuloen. Itä-Suomen hurjat pakkaset (meidän mittarin lukema laski joulupäivänä jopa -28,7 C:seen), lumisade, hiihtäminen, sekä perheen ja yllättävän monen kaverin näkeminen tekivät lomasta mahtavan. Pakkasta olisi tosin voinut olla vähän vähemmän, jotta olisin päässyt useammin lenkille ja ulkoilemaan, mitä olin kovasti odottanut. Nyt piti pääasiassa vetelehtiä sisällä, mikä ei kuitenkaan lopulta ollut yhtään hullumpaa. Loman jälkeen oli yhtä aikaa sekä hieman haikeaa että mukavaa palata Aacheniin. Jo lentokoneessa yksin istuessani tuntui siltä kuin olisin ollut matkalla kotiin, sinne jonne oikeasti kuulun, mutta myös jollain tavalla tuntui siltä kuin olisin jättänyt taakseni jotain jota tulee aika varmasti ikävä.

Anna ja Markus tulivat joulun jälkeen tänne minun luokse kylään. Seikkailimme yhdessä Aachenissa, Maastrichtissa ja Kölnissä, kuten olin tehnyt myös äidin ja isän kanssa marraskuussa. Erityisesti Köln ja sen tuomiokirkko alkavat siten olla jo melko tuttuja :) Toki joka kertaa löytyy myös jotain uutta! Uusi vuosi vierähti saksalais-suomalaisissa kotibileissä. Ulkona vuodenvaihteessa saksalaisten hurjat uuden vuoden juhlimistavat kauhistuttivat melkoisesti. Raketteja lensi päin rakennuksia ja autoja, bussit tööttäilivät ihan vain huvikseen, kirkot soittivat sotamaista musiikkia ja aukiolla, jossa olimme, oli tunnelma muutenkin kuin sodassa, ainakin sotafilmeistä saamani kuvan perusteella. No, meillä oli kyllä skumppaa.

Jatkoin tänään hitaahkoa arkeen paluuta katsomalla leffassa Avatarin muutaman kaverin kanssa. Elokuva oli saksaksi, mutta silti todella hyvä! Hieman lyhyempi se olisi ehkä voinut olla, mutta tarina, 3D-efektit ja hahmot miellyttivät ainakin minua. Olin yllättynyt, että elokuvan dubbaus ei häirinnyt minua juuri ollenkaan, sillä olin epäillyt sen toimivuutta ennen leffaan menoa. Elokuvan siisteyden lisäksi oli tosi kiva huomata, että ymmärsin leffan saksasta oikeastaan kaiken. Toki dubatut leffat on melkein aina helpompia ymmärtää kuin originaalit saksalaiset leffat, mutta tulipa silti hyvä mieli :)

Tammikuussa ohjelmassa on karkkilakko, paljon tentteihin lukemista, yhden ärsyttävän ryhmätyön tekeminen ja lenkkeilyä huhtikuussa olevaa Bonn-Maratonia varten :o Tällä hetkellä kunto tuntuu ihmeellisen hyvältä puolen vuoden vaihdon jälkeen. Pohkeet sen sijaan eivät ole täysin kunnossa :( En tajua, miksi ne eivät rentoudu koskaan kunnolla, vaan ovat kipeät ja rasittuneen oloiset vaikka en olisi urheillut juuri ollenkaan tai ainakaan normaalia enemmän. Ideoita?

Tämän sekalaisen postauksen loppuun ilmoitan vielä, etten tehnyt mitään tyhmiä lupauksia uudelle vuodelle. Karkkilakko on vain järkisyistä eikä kestä ehkä kuin kuukauden. Ajattelin jatkaa kivalta tuntuvaa elämää ja tuijotella kaikkea uutta ja kivaa vastaan tulevaa suurin silmin. Jonkinlaisia ajatuksia ensi syksystä ja dipan tekemisestä ulkomailla olen jo saanut päähäni, mutta ne eivät ole lupauksia. Mukavaa uutta vuotta kaikille!

Erilainen joulun odotus

Muutama edellinen vuosi on osoittanut, että joulun odotus on usein joululahjoista ja joulunviettopaikoista ahdistumista, tenteistä stressaamista, mutta lopulta kuitenkin ihan kivaa aikaa, joka päättyy viimeisiin joulunalusbileisiin ja seuraavan aamun krapulaiseen junamatkaan vanhempien luokse. Tänä vuonna mikään edellä mainituista ei ole vielä pitänyt paikkaansa, ja jotenkin koko joulukuu on tuntunut ihan erilaiselta, mutta hirmu kivalta.

Täällä Saksassa tentit ovat vasta helmi- ja maaliskuussa, joten tentteihin ei ole vielä tarvinnut stressata tai lukea erityisen paljon, mikä on tosi mukavaa. Muuten koulujuttuja, harkkoja ja luentoja, on ennen joulua ihan normaaliin tapaan. Useilla kursseilla on luentoja 23.12. asti, mutta minulla kävi monen kurssin kanssa tuuri ja ensi viikon luennot ovat peruttu, joten en missaa kovin paljoa vaikka karkaan Suomeen pari päivää ennen varsinaista joululomaa. Luennoilla käyminen ja viimeisten harkkojen tekeminen on mennyt yllättävän kivuttomasti. Stressitaso on pysynyt todella matalalla. Joululahjojen ostamisesta voin sanoa täysin samaa. Jotenkin sopivalta tuntuvat lahjat vaan ilmeistyivät kaupoissa eteeni. Omien lahjojen suhteen kävi tottakai samoin :-) Lisäksi vaihtarikavereiden kanssa lahjojen ostelu yhdessä ja erilaisten jouluperinteiden jakaminen on ollut hirmu kivaa.

Erilaisuutta joulun odotukseen on tuonut myös se, että olen ollut ilman Internetiä noin viikon. Naapurini lähti matkalle eikä ole siten pysty korjaamaan yhteistä rikki mennyttä wlaniamme, joten olen joutunut pärjäämään ainoastaan yliopistolla olevalla Internetillä, jonne olen raahautanut noin kerran päivässä. Aluksi Internetin puuttuminen ärsytti kovasti, mutta enää vain vähän. Sen ansioista olen levännyt parin viimeisen päivänä melko paljon, kierrellyt kaupungilla ja soitellut kavereille. Avartavaa, varsinkin jos on tavallisesti tällainen nettifriikki.

Mahtavaa joulun odotuksessa on tänä vuonna myös ollut glühwein, tuo punaviinimainen glögijuoma, joka on halvaa, hyvää ja tarvitsee ympärilleen sosiaalisen kontekstin (huhhuh mikä sana, mutta en keksinyt parempaa). Glühweinin juonti ei siis ole normaalia glögin kittaamista vaan myös aina kavereiden näkemistä usein weihnachtsmarktilla (joulutori) tai jonkun kotona. Harmittaa ihan, että joulukuu loppuu kohta, eikä glühwein-näkemisiä voi sitten enää järjestää :/ Voi glühweinia toki yksin kotonakin juoda, mutta ei se ole yhtään niin kivaa.

Glühweinin lisäksi joulun odotuksessa ja joulukuussa on ollut kivaa joulutorit, joita on melkein jokaisessa Saksan kaupungissa ja kylässä. Täällä Aachenissa joulutori on melko suuri, tunnettu ja kaunis. Vanhakaupunki on täynnä kojuja, jossa myydään erilaisia makeita ja suolaisia herkkuja, glühweinia, käsitöitä ja muuta jouluun liittyvää. Suolaisista herkuista Reibekuchen omenahillon kanssa on mun suosikki. Torilla kierteleminen on kivaa ihan vaan sen tuoksun ja nättien kojujen takia. Aachen joulutorin lisäksi kävin parin kaverin kanssa viime perjantaina Monschaussa, jossa näimme myös paikallisen joulutorin. Monschau on pieni postikorttimainen kaupunki Eifelin kansallispuiston liepeillä. Koko Monschau vaikutti pieneltä joulukylältä, jossa tuoksui kaneli, vohvelit ja glühwein. Luntakin siellä satoi, kuten myös Aachenissa parin viimeisen päivän aikana. Jee!

Luulen, että erilaisuuttaa joulun odotukseen on tuonut myös se, että nyt todellakin odotan perheen näkemistä ja Iisalmen kotiin pääsemistä. Sisaruksia on erityisesti jo ikävä. Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että joulu tulee liian aikaisin ja että haluaisin sen olevan vasta parin kuukauden päästä, jolloin täällä puoli vuotta tulisi täyteen. Nyt sen sijaan ajoitus tuntuu olevan juuri hyvä.

Alla pari talvista kuvaa Aachenista ja lähistöltä.

Aachener Weihnachtsmarkt.

Vaihtariporukkaa Glühweineilla Monschaussa.

Luminen ja kylmä (-13 °C) maisema parvekkeeltani.

Byrokratiaselvitymiskilpailu, Suomi-Saksa 100-0

Eilen tajusin taas pitkästä aikaa, miten ihanan nopeasti ja sujuvasti Suomessa hoidetaan monet byrokraattiset asiat. Tai sitten saksalaiset ovat vaan hitaita. Jouduin metsästämään RWTH:lta allekirjoituksia ja leimoja ensi kevään opintosuunnitelmaan jopa kuukauden, ja kaikki oli tehtävä fyysisesti toimistoon menemällä. TKK:lta sain sekä leimat ja allekirjoitukset samana päivänä kun pyysin ne <3 Niillä on skannerit ja ne osaa käyttää sähköpostia! Vois RWTH:kin opetella olemaan vähän nykyaikaisempi. No, mutta nyt on leimat papereissa ja saan olla täällä vielä kevään ja kesänkin! Jippii!

Kyllä Saksassa joku sentään Internetin käytön osaa, ainakin tuon videon perusteella. Ihan sikamahtavia monet noista hiirivideoista :P

Byrokratiahavaintojen lisäksi olen löytänyt paikallisen Maarintalon. Siellä muuten harmaata maisemaa piristävät nurmikkokuvioiset pöydät :) Nytpä meen sinne koko päiväksi puurtamaan, jotta huomenna voi taas matkustaa. Lähden siis Gdanskiin kolmeksi päiväksi. Jännää!

Futismaanantai iskää ja äitiä odotellessa

Hei! Kirjottelu on näköjään vähän vähentynyt viimeisten viikkojen aikana. Koulujutut, luennot, urheilu ja kaverit ovat vieneet kaiken ajan. Hirveää kiirettä ja stressiä opiskelun kanssa ei kuitenkaan vielä ole, mutta jotenkin aikaa kirjoittamiselle ei vaan tunnu riittävän. Siksipä tässä tulee nyt kymmenen minuutin pikakastaus viime viikkoon ja tuleviin päiviin.

Viime viikko oli yksi parhaimmista koko Aachenissa olon aikana! Luennot olivat tosi kiinnostavia. Huomasin, että keskityn luennoilla sekä muutenkin koulujuttuja tehdässä ainakin 50% enemmän kuin parina viimeisenä vuonna TKK:lla. Vaihtelu ja vieras kieli siis todellakin piristävät. Saksankielisen HR Management -kurssin luennot ja harjoitukset ovat myös menneet ihan kivasti. Ymmärrän ehkäpä noin 80% saksankielisistä luennoista, mikä ilahduttaa. Luentojen lisäksi kivaa oli se, että pääsin pitkästä aikaa pelaamaan salibandyä ja että osasin edelleen pelata! Tai no ainakin kohtuullisesti :) Ja jalkapalloa nyt tietysti myös jokaviikkoisen tapaan. Lisäksi torstaina oli Rudi rockt. Rudi rockt oli hirmu kiva tapa tavata uusia ihmisiä, syödä hyvin ja halvalla, sekä tottakai bilettää. Konseptista voi lukea tuolta, pikatsekkaukseen ei kuulu yksityiskohdat, vaikka kuinka haluisin ne selittää :P Eilen kävin myös pitkällä lenkillä kolmessa maassa muutaman kaverin kanssa, jonka jälkeen kokkasimme vielä yhdessä. Sunnuntai ei siis tuntunut yhtään ärsyttävältä maanantaihin valmistautumiselta.

Tänään mennään kaveriporukan kanssa katsomaan paikallisen futisjoukkueen, Alemannia Aachenin, peliä melko uudelle Tivoli-stadionille. Alemannia pelaa Zweite (II) Bundesligassa ja on pärjännyt melko huonosti tällä kaudellä. Toivon kovasti, että tänään joukkueen peli kulkisi paremmin. Huonosta menestyksestä huolimatta stadion taitaa olla loppuun myyty. On nää saksalaiset vaan hullua futiskansaa :)

Torstaina iskä ja äiti tulevat tänne kylään ja viipyvät ensi maanantaihin asti. Odotan sitä kovasti! Erityistä siitä tekee se, etten ole koskaan aiemmin matkustanut iskän ja äitin kanssa kolmestaan. Yksiä suurperheen huonoa puolia siis… Hassulta tuntuu, että nyt he sitten tulevat “aikuisen” tyttärensä luokse, ja iskä pääsee elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneeseen. Suunnitelmissa on vierailla Aachenin lisäksi Kölnissä ja Maastrichtissa.

Aachenin plussat ja miinukset

Koska rakastan listoja, tein listan Aachenissa asumisen hyvistä ja huonoista puolista. Lista kuvaa myös fiiliksiä ylipäänsä vaihdossa olemisesta. Lista voi muuttua kun kurssit pääsevät kunnolla vauhtiin. Voin sitten päivittää sen.

Plussat

• Jatkuva oppimisen ja onnistumisen tunne vieraskielisessä ympäristössä
• Vieraassa kaupungissa ja kulttuurissa asumisen jännyys
• Radiosta kuulee saksaa
• Uudet hirmukivat kaverit
• Ihmiset ovat ystävällisiä, avuliaita ja kivoja, sekä avoimempia kuin Suomessa
• Oikeastaan kaikki on halvempaa kuin Suomessa, erityisesti ilahduttaa ruuan, juomien ja ulkonakäymisen hinta
• Lämmin syksyinen sää, ja ylipäänsä lämpimämpi sää kuin Suomessa
• Melkein joka paikkaan pääsee kävelemällä <- asun keskustan tuntumassa
• Mahtavat matkustusmahdollisuudet muualle Saksaan ja Eurooppaan
• Mahtavat yliopistourheilumahdollisuudet
• Uudet lenkkimaastot
• Komeat ja kivat vastakkaisen sukupuolen edustajat…
• Innostun täällä helpommin uusista asioista kuin Suomessa
• Esiintyminen ja itsensä peliin laittaminen tuntuu helpolta
• Mahtava kurssien suunnittelu- ja ilmoittautumissysteemi. Sieltä saa mm. importattua lukkarin iCalin-muodossa.

Miinukset

• Aina ei ymmärrä, mitä muut puhuvat. Erityisesti vitsit ja sanakikat jäävät joskus epäselviksi.
• Kaikki eivät vastaa minulle saksaksi vaikka yritän aloittaa keskustelun saksaksi, esimerkiksi virastoissa.
• Melko suuri paperisodan määrä. Minun pitää esim. ilmoittautua tentteihin paperisella lomakkeella, johon pitää hakea eri tiedekunnista omat leimat.
• Telkkarissa ja suurimmassa osassa leffateattereissa kaikki on saksaksi dubattu

Alkoihan se opiskelukin

Eilen oli pakko palata kolmen viikon “lomalta” maan pinnalle. Saksan läksyjen määrä näyttää ainakin nelinkertaistuneen aiempaan verrattuna. Tällä viikolla luvassa on CV:n, työhakemuksen ja esseen kirjoittamista, ryhmätyön tekoa ja koe, ensi viikon hurjuuksia odotellessa. Hassua, miten helpolla sitä tottuu lorvailemaan ja ensimmäinenkin kokonainen päivä koulujuttujen parissa tuntuu melkein mahdottamalta.

Onneksi yliopiston liikuntahalli on kuitenkin melko lähellä kotiani, joten opiskeluihin saa helpolla hengähdystauon. Hengähdystauoksi kontaktihyppelyä (se ilmainen liikkatunti siis) ei kuitenkaan voi sanoa, ainakaan tiistaisin. Tiistaisin tunti on ehkäpä rankin ikinä kokemani ryhmäliikuntatunti. Kivaa! Hurja liikuntakärpänen on purrut minuun. Eihän tän näin pitänyt mennä. Kalja- ja kakkumahan kasvattamisen sijaan olen varmaan elämäni kunnossa.

Ja ainiin, en osaa enää ilmaista asioita selkeästi suomeksi. Näiden kahden kappaleen kirjoittaminen järkevästi tuotti tuskaa, samoin puhelut äidille ovat olleet vähän hankalia. Kolme kielen kanssa eläminen ei ole ihan yksinkertaista.

New arrivals -viikon saldoa

Huhhei! Loppuviikko täyttyi kielikurssijutuista, hauskanpidosta, virastoissa juoksemisesta ja turisteilusta, joten aikaa kotona olemiselle tai kuulumisten kirjoittamiselle ei juuri ole jäänyt. Päivät ovat olleet hurjan pitkiä, joten mulla on ollut jo vaikeuksia muistaa, mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Kielikokeesta ja torstaistakin tuntuu olevan jo ikuisuus. Mieli ja vanha kroppakin on saanut kuitenkin uutta innokasta virtaa, joten hyvältä kaikki vaikuttaa :)

Torstaina oli siis yliopistoon ilmoittautuminen ja kielikoe. Siellä sain selville, että näytän kuulemma ruotsalaiselta, ainakin ruotsalaisen mielestä; ruotsalaiset ovat kivoja, samoin espanjalaiset, norjalaiset ja monet muut; suomalaiset voivat tunnistaa toisensa alle sekunnin vilkaisulla; kaikki Erasmus-byrokratiat hoidetaan paperilla, voi huoh; vaihtareista huolehditaan; ja että pitkä saksa antaa sittenkin ihan hyvän saksan tuntemuksen. Jännitin siis koetta vähän turhaan. Hyvin se meni, vaikka kokeen viimeiset aukkotehtävät olivat melko kinkkisiä. Odotan ällöttävän innokkaasti huomenna varsinaisesti alkavaa kurssia.

Torstaina minut myös sijoitettiin tutorryhmään. Voi miten fuksilta taas tuntui. Ryhmän ja sen tutoreiden on tarkoitus perinteiseen tapaan auttaa alkuunpääsemisessä ja tutustuttaa opiskelijoita toisiinsa. Ryhmäni on hyvin skandinaavinen: 2 suomalaista, 2 norjalaista, 2 ruotsalaista, 1 britti, 1 unkarilainen ja 1 slovakialainen. Ryhmäni tutorit ovat hurjan kivoja humanistityttöjä. Täällä teknillisessä yliopistossa voi siis opiskella myös humanistisia aineitakin, ainakin sosiologiaa, joitakin kieliä ja käyttäytymistieteitä. Hassua. Tapasin torstaina myös jo paikallisia ei-Erasmus-tyyppejä yön luumukakkujatkoilla. Hih!

Yöllä Super C, yksi yliopiston rakennuksista, oli kivannäköinen.

Selvittyäni perjantain heffe weisseneista ja hikisestä clubista lähdin suomalaisporukan kanssa viettämään lauantaita Maastrichtiin. Maastricht oli aivan ihana! Keskusta oli kaunis, vihreä ja jokinen. Kaikkiin turistikartan ulkonähtävyyksiin pääsi pelkästään kävelemällä. Keskustan kaupat olivat kiva yllätys! Vaikka ylellisyysputiikkeja oli valtavasti, oli myös hieman halvempia kivoja kauppoja. Pull and Bear sai nyt uuden kilpailijan, The Stingin, tappelemaan pairhaimman vaatekaupan paikasta!

Maas-joki erottaa Maastrichtin kahteen eri osaan.

Retkiryhmä esittäytyy yhdellä patsasposeerauskuvalla. Muita kuvia löytyy Flickeristä.

Ensimmäisiä saksalaiskulttuurin palasia

Tämä on keskiviikolta 2.9., julkaistu siis päivän myöhässä.

***

Netittömyys jatkuu vielä ainakin huomiseen asti. Jännää, ettei se oikeastaan ärsytä vielä ollenkaan. Melkoista kärsivällisyysopetusta se kuitenkin tarjoaa.

Kokonaan en kuitenkaan ole ollut netitön. Kotiini ulottuu avoin WLAN, jolla pääsee surffaamaan Wikipediassa sekä Aachenin ja yliopiston kotisivuilla. Olen siis ekojen päivien tyhjinä hetkinä sivistänyt itsenäni mm. Saksan historialla, lähiseudun nähtävyyskuvauksilla ja pankkitrivialla sekä etsinyt kiinnostavia kursseja koulun nettisivuilta. Aikaa todella pitkille yöunille ja päikkäreille on myös jäänyt, sillä kielikurssi ja Erasmus-härdellit alkavat varsinaisesti vasta huomenna. Jes!

Näinä muutavana päivänä Aachen on antanut jo melko hyvän kuvan saksalaisesta (tai ainakin paikallisesta) kulttuurista. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota autojen hulluun määrään. Saksa näyttää todellakin olevan autoilun luvattu maa :( Autoja on joka puolella sekä pysäköitynä että matkalla jonnekin. Parkkihalleja ja -paikkojakin on, mutta kadun varret ovat silti täysin autoitettuja. Toinen kivempi huomio on leipomot ja kahvilat. Niitäkin on joka kadun kulmassa ja niiden tuoksu tulee joka puolelle. Ja niissä on halpaa! Tai hinnat ainakin tuntuvat halvoilta Helsingin kahviloiden kiskurihintoihin verrattuna. Hui, voin vaan kuvitella, kuinka pullasorsaksi muutun tämän seitsämän kuukauden aikana. No, ostinpa kuitenkin lenkkarit tänään!

Parin ensimmäisen päivän perusteella luulin, että valtavat automarkettimöröt ovat kadonneet täältä kokonaan, mutta olin sittenkin väärässä. Nimittäin tänään lenkkeillessäni keskustan ulkopuolella törmäsin kokonaiseen automarkettimörkökatuun, jonka varrelta voi varmasti löytää kaiken tarvitsemansa. Toisaalta vain yksi katu tässä kaupungissa ei ehkä siitä vielä pahaa tee. Ja ehkä siellä olisi mulle myös peitto, jota keskusta ei taida saada.

Huominen kielikoe jänskättää. Alla pari kuvaa ekoilta päiviltä.

Aachenin raatihuone

Asun tuossa keskimmäisessä talossa.